Petteri Orpo avautuu ensimmäisestä avioliitostaan – ”En ajatellut, että näin voisi käydä”
Pääministeri Petteri Orpo kertoo ensimmäisen avioliittonsa päättymisen olleen hänelle raskas yllätys. Orpo puhui avioerostaan Vappu Pimiän Valo Pimiässä -podcastissa ja palasi samalla yhteen yksityiselämänsä vaikeista vaiheista.
Orpo meni ensimmäisen kerran naimisiin vuonna 1995 ollessaan 25-vuotias. Avioliitto kesti viisi vuotta, eikä parilla ollut yhteisiä lapsia.
Ensimmäisestä vaimosta on kerrottu julkisuudessa vain vähän. Petteri Orpon ensimmäinen avioliitto Satun kanssa päättyi vuonna 2000, mutta Orpo on vasta myöhemmin puhunut aiempaa avoimemmin siitä, miltä avioliiton päättyminen hänestä tuntui.
Avioero tuli Orpolle yllätyksenä
Vappu Pimiän haastattelussa Orpo kertoo, ettei hän avioliiton aikana ajatellut eron olevan mahdollinen.
Se oli kuitenkin asia, jonka en ajatellut voivan tapahtua. Oli todella surullista, että asiat menivät niin kuin menivät.
Kun Pimiä huomauttaa kokemuksen olleen vaikea siitä huolimatta, että elämä myöhemmin järjestyi, Orpo vastaa:
Kyllä.
Orpo on käsitellyt ensimmäistä avioliittoaan myös aiemmassa podcast-haastattelussa. Tuolloin hän kertoi lähteneensä liittoon ajatellen sen olevan pysyvä.
Kun menin ensimmäistä kertaa naimisiin, ajattelin, että tämä oli se.
Kokemus muutti hänen käsitystään siitä, kuinka tarkasti elämää voi suunnitella.
Asiat elämässä ja maailmassa eivät aina mene niin kuin toivoo, suunnittelee ja ajattelee.
Nyt Orpo katsoo tapahtunutta jo vuosikymmenten päästä. Hän tiivistää avioeron jälkeisen elämänsä lyhyesti:
Sen jälkeen asiat ovat menneet todella hyvin.
Orpo avioitui Niina Kanniainen-Orpon kanssa vuonna 2003. Heillä on kaksi lasta, jotka ovat syntyneet vuosina 2004 ja 2006.
Äidin kuolema kosketti syvästi
Podcastissa Orpo puhuu myös toisesta henkilökohtaisesta menetyksestä. Hänen äitinsä Maija Orpo kuoli 88-vuotiaana kärsittyään viimeisinä vuosinaan muistiongelmista.
Orpo ehti tavata äitinsä ennen tämän kuolemaa.
Yksi kohtaaminen jäi erityisesti hänen mieleensä. Orpo oli saanut tiedon, ettei äiti voinut hyvin, ja lähti tapaamaan tätä hoitopaikkaan. Äiti tunnisti poikansa tämän saapuessa ja totesi:
Poika tuli.
Pieni lause jäi Orpolle merkitykselliseksi.
Äitinsä viimeisinä tunteina Orpo oli paikalla kahden sisarensa kanssa. Hän ei romantisoi kokemusta, vaan kuvaa läheisen kuoleman vierestä seuraamista myös hyvin vaikeaksi.
Jälkikäteen se oli tärkeää ja silloin se oli tärkeää, mutta kyllä se aika vaikeaa oli.
Äidin poismeno tuntui siitä huolimatta, että hän oli saanut elää pitkän elämän.
Pojalla on vain yksi äiti. Kyllä se vaikutti. Mutta hän sai elää hyvän ja pitkän elämän.
Orpo ei ajattele surusta näin
Orpon mukaan läheisen kuolemaa ei tarvitse käsitellä asiana, josta pitäisi jonakin päivänä päästä kokonaan yli.
Hänelle olennaista on mahdollisuus surra ja samalla muistaa se hyvä, jonka läheinen jätti jälkeensä.
En ajattele, että siitä tarvitsee kokonaan päästä yli.
Orpo nostaa äidistään esiin erityisesti huolenpidon ja välittämisen.
Ajatus liittyy laajemmin podcastissa esiin tulevaan tapaan, jolla pääministeri suhtautuu vaikeisiin elämäntilanteisiin. Avioeron ja äidin menettämisen kaltaiset kokemukset eivät hänen puheessaan katoa, mutta niiden rinnalle rakentuu uusi elämä.
Näistä Orpo saa voimaa pääministerin arkeen
Henkilökohtaisen elämän lisäksi keskustelu kääntyy siihen, kuinka Orpo selviytyy pääministerin vaativasta työstä.
Yhdeksi vahvuudekseen hän nostaa rauhallisuutensa.
Mä suhtaudun aika rauhallisesti ylipäänsä asioihin ja se auttaa, että ei kiihdy nollasta sataan joka asiasta.
Myös uskolla on hänen elämässään paikkansa.
Kuulun kirkkoon ja mä uskon omalla tavallani.
Orpo kasvoi Köyliössä opettajaperheessä. Luontosuhde on kulkenut mukana aikuisuuteen asti, ja kiireisen työn vastapainoksi hän pyrkii kalastamaan aina tilaisuuden tullen.
Mä kalastan aina, kun mahdollista.
Valo Pimiässä -haastattelu näyttääkin Orposta poliittisen roolin rinnalla henkilökohtaisemman puolen. Erityisesti kommentit ensimmäisestä avioliitosta kertovat kokemuksesta, jota hän ei nuorena miehenä osannut odottaa – mutta jonka jälkeen elämä lopulta jatkui aivan toiseen suuntaan.
